Parrakas kirjaklubi - Arabianrannan ja Vallilan kirjastojen verkkolukupiiri

Kanadalainen (mutta New Yorkissa nykyisin asuva) Malcolm Gladwell on yksi suosikkikirjoittajistani – johon kuitenkin suhtaudun hieman ristiriitaisesti. Hänen teoksiaan lukiessa tempautuu helposti mukaan ja lukee koko kirjan parissa illassa… mutta unohtaa kaiken yhtä nopeasti, muutamaa kohokohtaa lukuun ottamatta.  Gladwell on taitava kirjoittaja, mutta ei ehkä kovin omaperäinen ajattelijana. Ja enemmänkin, häntä voi hyvin kutsua todella taitavaksi kirjoittaja, mutta osa tästä taituruudesta perustuu yksinkertaisesti tekniikkaan. Gladwell valitsee mielenkiintoisen aiheen, jota hän lähestyy jollakin tavalla erikoisen henkilön kautta. Tyypillisesti lukija viedään asiantuntijan tai läpimurron tehneen henkilön toimistoon tai kotiin ja saamme kuvauksen henkilön ulkonäöstä ja tavoista. Gladwell henkilöi teemansa. Tämä koukuttaa aina lukijan: emme lue alitajuisesta ajattelusta, vaan ihmisistä jotka ovat onnistuneet luottamalla intuitioonsa ja toisista, jotka ovat mokanneet koska eivät ole a

Ensimmäinen maailmasota on edelleen kiehtova aihe mm. elokuvantekijöille, onhan aivan viime aikoina ilmestynyt useampiakin filmejä katastrofista, joka johti yhteensä yli kahdeksan miljoonan sotilaan kuolemaan. They Shall Not Grow Old, Taistelulähetit - 1917,  A Russian Youth ja Frantz kuvaavat ihmisiä taisteluissa ja kotirintamalla sekä sopeutumista sodan jälkeiseen rauhaan. Monista aiemmistakin klassikkokirjoista ja elokuvista on voinut tutustua juoksuhautojen ja ei-kenenkään-maan teollistuneeseen tappamiseen. Kaikkihan tuntevat Länsirintamalta ei mitään uutta teoksen, vaikka eivät olisi sitä lukeneetkaan tai elokuvaversiota nähneet. Ensimmäisen maailmasodan seuraukset ovat tuttuja myös useimmille. Rauhan tultua saivat monet vanhat monarkiat poistua maailman kartalta, jolle syntyi uusia kansallisvaltioita Suomi mukaan lukien. Samalla syntyivät asetelmat Euroopan ja maailman myöhemmälle historialle.  Edelleen yksi suuri kysymys on kuitenkin vailla vastausta. Miksi sota sytty

1960-luvun lopun vesimiehen aika kukkaislapsineen ja rakkauden kesineen päättyi julmalla tavalla Charles Mansonin ja hänen seuraajiensa toteuttamaan raakaan murharituaaliin, jossa surmansa sai mm. elokuvaohjaaja Roman Polanskin raskaana ollut vaimo. Hippihenkiset rockfestivaalitkin saivat ikävän sivumaun kun Rolling Stonesien konsertissa Altamontissa vuonna 1969 puukotettiin kuoliaaksi nuori mies järjestyksestä vastanneiden Helvetin Enkelien toimesta. Jälkimmäiseen tapaukseen loppui Rollareiden kevyt flirttailu satanismin kanssa ja edellinen tapaus vei tajuntansa oudoille sfääreille säätäneet murhaajat pitkiksi ajoiksi vankiloihin. Kuinka ja miksi 1960-luvun vapautumisen ja ilon juhlat kääntyivät tietyissä tapauksissa pimeyden bakkanaaleiksi, joissa rationaalisen alta ja ulkopuolelta irti päästetyt impulssit kääntyivätkin todella pahoiksi tunnelmiksi ja teoiksi. Gary Lachmanin Tajunnan alkemistit(Like,2003) luotaa populaarikulttuurin pitkää perinnettä okkultismin, satanismin ja

Hannu Lauerman kirja Hyvän kääntöpuoli (WSOY 2014) on asiantuntijan kirjoituskokoelma pahuudesta ja siihen liittyvistä myyteistä. Lauerman asiantuntijuudesta ei ole epäilystäkään, sillä hän on Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori. Lauerma tietää kyllä mistä puhuu puhuessaan ihmismielen pimeästä puolesta. Lauerma on myös hyvin suorasanainen ja poleeminen kirjoittaja, suorastaan kiihkeä puolustaessaan tieteellistä järkevyyttä. Tässä suhteessa Hyvän kääntöpuoli onkin ehkä ajankohtaisempi nyt kuin kirjoittamishetkellään: Lauerma murskaa ennakko-oletuksemme ja mutu-tuntumat tutkimustiedolla ja tosiasioilla. Lauerma on parhaimmillaan kirjoittaessaan väkivallasta ja rikollisuudesta; hän tuntee aiheen ja kykenee löytämään siihen mielenkiintoisia näkökulmia. Tosiasioiden runsaus on ihailtavaa. Pidin erityisesti ensimmäisestä kirjoituksesta, jossa tarkastellaan rikostilastojen valossa nostalgisia mielikuviamme 1950-luvulta.