Parrakas kirjaklubi - Arabianrannan ja Vallilan kirjastojen verkkolukupiiri

Urho Kekkonen aikoinaan totesi että mistä muualta kuin kotimaisesta kirjallisuudesta hän saisi tietoa maan henkisestä tilasta. Presidentillä oli vahva usko suomalaisen proosan kykyyn heijastaa todellisuutta. Suomenkielinen kirjallisuus oli tietysti hegeliläisen kansakuntaprojektin ytimessä alusta lähtien, mitäpä valtio olisi ilman omaa kirjallista kulttuuria. Kirjallisuuden voi toki nähdä joko kuvaavan todellisuutta tai muovaavan kuvaa siitä, riippuu näkökulmasta eli taideteoriasta, oli se sitten sanaton olettamus tai ilmaistu käsitys. Niin tai näin, varsinkin menneinä vuosikymmeninä käydyt kirjalliset sodat kertovat siitä millainen painoarvo kirjallisuudella on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kuinka tärkeänä sitä on pidetty.   Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla nivoo yhteenvedon suomenkielisen proosakirjallisuuden historiasta rajauksen ollessa nimenomaan romaaneihin. Kotimainen kirjallisuus sisältää paljon muutakin, mutta Eskelisen kirja keskittyy meilläkin luetuimpaan

Populaarikulttuurin synty on tiukasti sidoksissa teknologisen kehityksen mahdollistamaan tallenteiden ja massatuotteiden syntyyn. Äänilevyt, elokuvat, sarjakuvat, kioskikirjallisuus, muoti ja muut vastaavat ovat syntyneet nykyaikaisen yhteiskunnan teollistumisen myötä ja perustuivat tehokkaaseen monistettavuuteen ja tomiviin jakelu- ja myyntiketjuihin. Populaarikulttuurin, jota voidaan tietyiltä osin pitää myös niin sanotun kansankulttuurin jatkeena, eroaa jälkimmäisestä kuitenkin siinä, että sen tuotteita ja sisältöjä leimasi aina uutuus sekä tunne siitä että mitään vastaavaa ei ennen oltu nähty, kuultu tai koettu. Elokuvan kehitys, kevyen musiikin uudet tyylisuunnat, muodin ja varsinkin sen alakulttuuriset upouudet virtaukset, kaikkien niiden viehätys perustui paljolti käyttäjän tai vastaanottajan kokemukseen ainutlaatuisesta uutuuden tunteesta. Nyt-hetki ja uutuuden viehätys olivat tärkeä osa kokemusta ja nivoi ihmiset tunteeseen nykyajan edistymisestä uusien populaarikultuurin ty

Huhtikuun 28. päivänä vuonna 1945 toinen maailmansota saapuu konkreettisesti Demminin kaupunkiin itäisessä Saksassa. Tähän asti taisteluja on käyty kaukana idässä ja pommikoneet ovat lentäneet kaupungin yli kohti Berliiniä ja muita suuria kaupunkeja. Nyt Puna-armeija on jo kuitenkin lähellä ja tämä synnyttää pakolaisvirran, viranomaiset ovat ensimmäisen lähtijöiden joukossa ja suuri määrä siviilejä jää perääntyvän Wehrmachtin ja etenevien neuvostoliittolaisten puristuksiin. Saksalaiset luopuvat kaupungista taistelutta, mutta pakolaisvirran lisäksi syntyy myös ilmiö, joka leviää koko Kolmanteen valtakuntaan ja jota ei heti näin etäältä rauhan ajasta tarkasteltuna ole helppo ymmärtää. Itsemurha-aalto. Tavalliset ihmiset, usein kokonaiset perheet, päätyvät lopettamaan elämänsä hirttäytymällä, hukuttautumalla tai ampumalla itsensä. Florian Huberin Lupaathan tappaa itsesi : Kansan perikato kolmannessa valtakunnassa 1945 kuvaa natsi-Saksan lopun ja viimeiset kuukaudet hyytävällä tava

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on viimeinkin saavuttanut paikan arvokisojen lopputurnauksessa. Kauan se kesti ja koville otti, mutta nyt tuskaisen taipaleen päätyttyä voi hieman huvittuneenakin lukea kertomusta yrityksestä, joka tuntui useimmista ikuisesti tuhoon tuomitulta. Antti Eerolan Punapaidoista Huuhkajiksi : Suomen jalkapallomaajoukkueen historia(Siltala, 2015) ei ryve loputtomassa epäonnessa ja futisfanien kärsimyksissä vaan lähestyy aihettaan sopivalla annoksella huumoria ja toisaalta ilman sitä kirja saattaisikin olla aivan liian raskasta luettavaa. Ensimmäisen maaottelunsa Ruotsia vastaan Helsingissä Eläintarhan kentällä lokakuussa 1911 Suomi hävisi 2-5, johdettuaan peliä ensin 2-0. Tappiot tulivatkin jo aivan alusta lähtien todennäköisemmiksi lopputuloksiksi kuin voitot ja usein suomalaisille muistakin pallopeleistä tutulla tavalla eli ottelun loppuhetkillä. Ja kyllä, monesti pelin käänsivät itselleen nimenomaan ruotsalaiset. Vuosikymmenestä toiseen maajoukkue,