Pop peruutuspeilissä - Simon Reynolds : Retromania : pop culture`s addiction to its own past

Populaarikulttuurin synty on tiukasti sidoksissa teknologisen kehityksen mahdollistamaan tallenteiden ja massatuotteiden syntyyn. Äänilevyt, elokuvat, sarjakuvat, kioskikirjallisuus, muoti ja muut vastaavat ovat syntyneet nykyaikaisen yhteiskunnan teollistumisen myötä ja perustuivat tehokkaaseen monistettavuuteen ja tomiviin jakelu- ja myyntiketjuihin. Populaarikulttuurin, jota voidaan tietyiltä osin pitää myös niin sanotun kansankulttuurin jatkeena, eroaa jälkimmäisestä kuitenkin siinä, että sen tuotteita ja sisältöjä leimasi aina uutuus sekä tunne siitä että mitään vastaavaa ei ennen oltu nähty, kuultu tai koettu. Elokuvan kehitys, kevyen musiikin uudet tyylisuunnat, muodin ja varsinkin sen alakulttuuriset upouudet virtaukset, kaikkien niiden viehätys perustui paljolti käyttäjän tai vastaanottajan kokemukseen ainutlaatuisesta uutuuden tunteesta. Nyt-hetki ja uutuuden viehätys olivat tärkeä osa kokemusta ja nivoi ihmiset tunteeseen nykyajan edistymisestä uusien populaarikultuurin tyylien, tuotteiden tai virtausten kautta.

Jos paljon puhuttu postmodernismi rajoittuikin loppujen lopuksi ehkä vain lähinnä kulttuurin tuotteisiin ja taiteisiin, oli se kuitenkin edellä mainittuja leimaavine pastisseineen ja jäljitelmineen melko osuva tilannekuvaus. Eklektisyys eli yksinkertaiseti sanottuna olemassa olevista osista valikoiden kokoaminen luonnehti paljolti taiteellista ilmaisua. No, aikansa kuitenkin kutakin ja kun oli päästy digitaalisen maailman esiporteille, oltiin populaarikulttuurin osalta uuden(sic) tilanteen edessä. Kiinnostus vanhaan sellaisenaan kasvoi mittoihin, joita ei varmaan menneiden epookkien antiikin ihailun jälkeen ole koettu. Simon Reynoldsin teos Retromania : Pop culture`s addiction to it`s own past avaa tätä populaarikulttuurin ilmiötä perusteelliseti ja usealta suunnalta, mutta ennen kaikkea rockin ja kevyen musiikin suhteen.

Aikanaan vallankumouksellisena ja vanhaa haastavana pidetystä rockista on tullut uudelleen lämmitelyineen, museoineen, kertaustyyleineen ja muistelutapahtumineen menneisyyteensä suuntautunut ilmiö, joka ei hae ja jolla ei ehkä enää ole mahdollisuuttakaan edustaa mitään uutta. Rock tuntuu menettäneen kyvyn tavoittaa nykyhetki ja samalla oma tulevaisuutensa, se on pysähtynyt nostalgiseen vaiheeseen, jossa se on kiinnostunut vain itsestään. Voisi kai sanoa että se edustaa aikaamme vain siltä osin kuin tätä hetkeä kokonaisuutena kuvaa kaipuu menneeseen tai menneen ihannointi. Tämähän saatta olla ikäpolvikysymys ja väestön ikääntymisen seuraus, rockin ja popmusiikin nousuhan tapahtui viime kädessä yhdessä suurten ikäluokkien nousun kanssa. Viimeisiksi uutta innovoiviksi suunniksi popmusiikin saralla Reynolds manitsee grungen ja teknon, joiden alkuajoistakin on jo useampi vuosikymmen. Samoin rap, joka tällä hetkellä lienee suunnilleen suosituinta musiikkia nuorison keskuudessa syntyi jo 1970-luvun lopulla.

Ilmiö on kuitenkin kevyttä musiikkia laajempi, elokuvat ja TV-sarjatkin ovat viime aikoihin asti usein hakeneet aiheensa ja innoituksensa mennestä suosikeista. Yhden tämän vuoden menestyneimmäm elokuvan pääsankari on jo vuonna 1940 päivänvalon nähnyt Batmanin vastustaja Joker. Vanhojen aiheiden kierrättäminen on kuitenkin tuttua muualtakin, muotoilu ja muoti tuo usein mallistonsa menneiltä vuosikymmeniltä, jos ei suoraan kopiotuna, niin ainakin vahvasti aikaisempien tyylien innoittamana. Alakulttuureissa retroilu ja vintage ovat usein kuuminta kamaa, usein tietysti ironialla ja camp -asenteella maustettuna.

Nostalgialla on myös vahva panoksensa tallennetussa musiikissa jo lähtökohtaisesti, onhan äänilevy tai tiedosto jo itsessään dokumentti menneestä hetkestä. Myös tätä tallenteen välitöntä psykologista puolta Reynoldsin kirja käsittelee kiinnostavasti ja koko retroilmiö saa yllättävää syvyyttä. Samoin mainitseminen arvoinen on ajatus koko kulttuurin siirtymisestä tuotannosta jälkituotantoon eli uutta ei enää keksitä, kehitellään, parannellaan, nostalgisoidaan ja eletään mennyt aika uudelleen tai larpataan kuvitellussa menneisyydessä. Isossa kuvassa Internet ja digitaalinen kulttuuri näyttäytyvät eräänlaisena valtavana tietokantana, josta voi poimia ja ammentaa materiaalia tuotantoon. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa että digikulttuuri sisältää elementtejä, jotka eivät ennen olisi olleet mahdollisia eli ehkä uusi on jotain mitä emme vielä näe tai jonka esilletuloa nostalginen kulttuuri estää. Kaikenkaikkiaan Retromania on mainio ja kunnianhimoinen katsaus kierrätys- ja retrokultuuriin, jossa viime vuoden muoti on ensi vuoden trendi.

JH / Arabianrannan kirjasto

Reynolds, Simon : Retromania : Popculture`s addiction to its own past, Faber and Faber, 2012
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Lisää luettavaa aiheesta

Aågard, Martin & Kazmierska, Natalia : Popkulturens död, Atlas, 2018
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Conrad, Peter : Mythomania : tales of our times, from Apple to ISIS, Thames & Hudson, 2016
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Uschanov, Tommi : Sininen tango : esseitä populaarikulttuurista ja sen historiasta, Teos, 2017
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Hurskainen, Antti : Tapan sut : esseitä populaarikulttuurin vaikutusvallasta, Savukeidas, 2014
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Klosterman, Chuck : But what if we're wrong? : thinking about the present as if it were the past, Amberley, 2016
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Fornäs, Johan : Kulttuuriteoria : myöhäismodernin ulottuvuuksia, Vastapaino, 1998
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Epstein, Dan : 20th popular culture, Carlton, 1999
- saatavuus HelMet-kirjastoissa

Grossberg, Lawrence : Mielihyvän kytkennät : risteilyjä popularikulttuurissa
- saatavuus HelMet-kirjastoissa, Vastapaino, 1995